VIDICO-hanke

Yksityisen vallankumous

2012-02-15T13:33:00.001+02:00

VIDICOn Luova Tulevaisuustila -sessiossa 24.5.2011 luodattiin työn ja internetin yhteisiä kehitysnäkymiä. Keskeinen sessiossa käsitelty teema oli ubiikki digiyhteiskunta. Ubiikissa digiyhteiskunnassa informaatio- ja kommunikaatioteknologiat ovat läsnä kaikkialla, ja kaikki mikä voidaan digitalisoida on digitalisoitu.

Tietoverkkojen läpäisemä yhteiskunta voi poiketa kulttuuriltaan merkittävästi nykyisestä. Oleellinen muutos liittyy julkisen ja yksityisen uudenlaiseen sekoittumiseen. Sekoittuminen muuttaa myös työtä ja tuotantoa.

Esiteollisessa yhteiskunnassa elämänalueet eivät olleet eriytyneet toisistaan: kodin ja kylän piirissä tehtiin työtä, käytiin julkista keskustelua ja rakastettiin. Teollistuminen erotti julkisen ja yksityisen. Julkisesta sfääristä tuli päämäärärationaalinen ja epäpersoonallinen tuotannon ja poliittisen keskustelun paikka. Yksityiseen sfääriin rajautuivat henkilökohtaiset suhteet, tunteet, kuluttaminen, ja itsen toteuttaminen.

Läpi modernin teollisen ja jälkimodernin tietoyhteiskunnan keskeinen huoli ja yhteiskuntakritiikin aihe liittyi julkisen sfäärin rationaalisten, epäpersoonallisten ja ”tunteettomien” piirteiden leviämiseen yksityisen alueelle. Iso osa ajan ongelmista liittyi juurettomuuteen ja vieraantuneisuuteen.

Ubiikissa digiyhteiskunnassa kehitys voi kääntyä päinvastaiseksi: yksityinen leviää julkisen alueelle. Myös julkisesta toiminnasta, kuten työstä ja poliittisesta keskustelusta, tulee itseilmaisun, subjektiivisten kokemusten ja persoonallisten suhteiden aluetta.

Ennen yhteisöllistä mediaa ihmisten subjektiiviset kokemukset, lähisuhteet ja sisäisen motivaation ajama toiminta jäivät yksityisen piiriin. Niiden saattaminen julkisuuteen oli liian kallista niin rahassa, ajassa kuin vaivassa. Internetin ja yhteisöllisen median myötä yksityishenkilöt voivat vähäisin kustannuksin julkaista omia sisältöjään sekä vastaanottaa aineettomia sisältöjä ja muiden yksityishenkilöiden julkaisuja. Myös jaetuille mielenkiinnon kohteille ja intresseille rakentuvien yhteisöjen ja verkostojen muodostaminen on vaivatonta; sosiaalisen kanssakäymisen volyymi kasvaa merkittävästi. Vilkastunut vuorovaikutus murtaa edelleen totuttuja, kuten työn ja vapaa-ajan välisiä aitoja.

Julkisuuden myötä itsen toteutuksesta ja kehittämisestä, subjektiivisesti merkityksellisistä kokemuksista ja ihmissuhteista tulee näkyvä ja hallitseva osa kulttuuriamme, tapaamme arvottaa maailmaa ja toimia siinä. Meitä motivoivat yhtä lailla pyrkimys autonomiaan kuin jakamisen eetos. Nämä tavoitteet myös tukevat toisiaan.

Osa kehitystä on jo nyt iduillaan oleva prosumerismi, jolla tarkoitetaan kuluttajien osallistumista tuotantoon. Tulevaisuudessa prosumerismi kääntynee myös toisin päin: tuottajista tulee kuluttajien kaltaisia. Tämä onkin välttämätöntä, jotta yritykset voisivat vastata muuttuvaan kysyntään.

Ubiikista digiyhteiskunnasta puhuttaessa keskitytään usein teknologiaan. Teknologia on kuitenkin vain mahdollistaja, ja todellinen muutos on kulttuurinen. Julkisuuteen saatettu yksityinen elämänpiiri muuttaa yhteiskuntaa radikaalisti, juuria myöten.

kirjoittajana projektitutkija Juho Ruotsalainen

Turun yliopisto, Tulevaisuuden tutkimuskeskus

VIDICO, Luova Tulevaisuustila -osahanke

Raportoinnin riemua

2012-01-05T13:10:00.000+02:00

Vuoden vaihteessa sain taas toteuttaa itsessäni piilevää raportoijaa. ”Ei me juoruta, me raportoidaan” vitsi oli kaukana tekemästäni raportoinnista. Samoja asioita pyöriteltiin hiukan eri näkökulmasta riippuen siitä kenelle raportoidaan. Onko kyseessä viimevuoden toimintani taloudellinen vai sisällöllinen merkitys, onko toimillani mahdollisesti ollut tasa-arvoon tai ympäristön suojeluun liittyviä vaikutuksia.

On hyvä katsoa taaksepäin. Afrikkalainen kansanviisaus vertaa tulevaisuutta, takaperin kävelemiseen. Voimme sivustassa nähdä merkkejä siitä, mikä kohta avautuu silmiemme edessä ja jatkaessamme kävelyä nuo äsken lähellä olleet asiat loittonevat. Aivan kuten käy kun tapahtuneet asiat loittonevat historiaan. Raportoinnissa tulee olo kuin katsoisi historiaan. Raportointi avaa myös mahdollisuuden tutkailla mitä asioita jää sivustoille. Mitä ja minkä asian kanssa kohta olemme tekemisissä.

Raportointiin varattu työaika antaa myös luvallisen syyn pysähtyä ja miettiä mitä ja miksi teen. Nämä ovat asioita, jotka kovassa kiireessä ja ” flowssa” tapaavat joskus jäämään vähälle huomiolle.

Toisaalta raportointi on vaikeaa synnyttämistä. Taiteilijat puhuvat luomisen tuskasta. Raportoidessani mietin välillä, montako sanaa ihminen pystyy päivässä tuottamaan. Raportin laatu ei välttämättä näy tekstin pituudessa ja määrässä. Kaikki oleelliset asiat pitäisi kuitenkin pystyä ilmaisemaan ja siinä auttaa, että asiaa käsittelee laveasti ja perusteellisesti. Mutta mikä arvo on sillä, että raportti pysyy luettavana ja mielenkiintoisena ja että mahdollisimman moni lukee raportin? Monet lukevat raporteista johdannon ja sisällysluettelon ja mahdollisesti jokusen mielenkiintoiselta vaikuttavan kappaleen. Raporteista halutaankin usein tiivistelmiä, koska niitä ei jakseta lukea kokonaan.

Mitä digitaalisuus voi tarjota raporttien tuottajille ja lukijoille?

Digitaalisuus voi tarjota lukijoille helpomman tavan löytää raporteissa muhiva tieto. Hakukoneet ovat oivallisia, jos vain tekstin tuottaja on muistanut huomioida, että teksti on hakukoneiden helposti löydettävissä ja että hakuun on osattu optimoida tekstin tarvitsijoiden kannalta oleellisia hakusanoja ja avainsanoja. Huikeaa olisi, jos raportteja tai niiden tiivistelmiä vielä kaiutettaisiin verkossa. Tämä kaiuttaminen voi olla markkinointityyppistä viestimistä sosiaalisessa mediassa, jolloin tieto tiedosta viedään foorumeille, joissa sillä on suurempi mahdollisuus tulla luetuksi ja tiedon hyödynnetyksi. Raportin henkilöityminen ja esiintyminen vuorovaikutteisessa kanavassa saattaa myös mahdollistaa yllättäviä kohtaamisia.

Viestitään ja kohdataan digitaalisesti vuonna 2012!

kirjoittajana Virpi Messman
projektipäällikkö, Hiljainen tieto yrityksissä -osakokonaisuus

3D -maailmojen syleilyssä

2011-12-13T08:32:00.003+02:00

3D –maailmojen hyödyntämismahdollisuuksia hyöty- ja viihdekäytössä on äärettömästi. Tässä muutamia visioita, joita hahmotimme VIDICO:n Luova TulevaisuusTila –sessiossa Innoparkissa 14.2.2011 (ks. raportti).

Hyötykäytössä mahdollisuuksia löytyy etenkin terveydenhuollossa, opetuksessa/koulutuksessa, erilaisissa suunnittelutehtävissä, prosessien hallinnassa, rakennusalalla ja markkinoinnissa. Myös muun muassa poliisin tehtävissä, valmennuksessa, syrjäytymisen ehkäisemisessä, viestinnässä ja neuvontapalveluissa on 3D –potentiaalia. Kaikilla näillä aloilla 3D –maailmojen hyödyt on helppo nähdä.

Virtuaalisyväskannaus nopeuttaa diagnoosien tekoa. Rakennussuunnitelmat voi testata realistisilla 3D –malleilla ja jos vaikka pintamateriaali tai huoneen pohjaratkaisu ei miellytä, sen voi hetkessä vaihtaa toiseen – ja taas takaisin, jos edellinen oli sittenkin parempi. Vaatteiden ja asusteiden virtuaalishoppailu 3D –maailmoissa oman kodin mukavuudesta käsin tarjoaa houkuttelevan vaihtoehdon perinteiselle sovituskopissa ahertamiselle: uudet upeat asukokonaisuudet ovat vain muutaman klikkauksen päässä ja virtuaalistylisti valitsee hetkessä omalle ruumiinrakenteelle sopivia vaihtoehtoja sen sijasta, että itse joutuisi tungeksimaan kauppakeskuksen ihmisvilinässä ja selaamaan läpi lukemattomia mauttomia rättejä löytääkseen yhden helmen.

Viihde- ja vapaa-aikaulottuvuudella 3D –maailmat ovat jo olemassa olevien viihtymisen ja vapaa-ajan viettämisen muotojen kehittämismahdollisuuksia tai sitten aivan uusien tai ainakin nyt varsin harvinaisten muotojen mahdollistajia. Jälkimmäisestä esimerkkinä ovat uskonnolliset kokemuksia, jota ideaa voisi laajentaa myös muihin ”maallisen” olemassaolon ylittäviin kokemuksiin. Ajattele aistikokemusten aikaansaamista ilman haittavaikutuksia, joita syntyy esimerkiksi liiallisen alkoholin käytön seurauksena. Tai voisiko 3D toisaalta korvata kokonaan addiktiot? Myös taiteelle 3D –maailmat avaavat radikaaleja mahdollisuuksia. Markkinoille tulleista elokuvista osa on jo 3D –muotoisia. 3D ei silti tee huonoista elokuvista hyviä, sen sijaan se voi tehdä hyvästä elokuvasta entistä vaikuttavamman. Hyvä vaikuttava viihde toimii myös tehokkaana opetusaineistona. Esimerkiksi James Cameronin Avatarin näyttäminen kaikille koululaisille olisi luonteva osa ympäristö- ja tulevaisuuskasvatusta.
Yhdessä etäisyyksien voittaminen ja moniaistiset innovaatiot tuovat 3D –maailmoihin virtuaalisten tilojen ulottuvuuden. Uudenlaista digiajan löytöretkeilyä voi 3D:n avulla toteuttaa matkoilla maan sisälle, omaan kehoon, kiertokävelyllä kuussa tai ulkoavaruuteen. Hyvän unen pelikone takaa miellyttävän levon. 3D –tilavuokrauksessa on mahdollisuuksia ruotsinlaivan matkustuskokemuksesta häätilan testaamiseen. Virtuaalilemmikit kulkevat mukana ja toimittavat myös hoivatehtäviä ja niitä ei kuitenkaan tarvitse ulkoiluttaa kuten fyysisiä lemmikkieläimiä. 3D –lemmikkimaailman avulla monen yksinäisyys helpottuu.

Mahdollisuuksia on myös mielialoihin vaikuttamisessa, jos tekniikkaan yhdistetään aivosähkökemian muokkaamisen mahdollisuus, sekä erilaisissa yksilön henkistä kasvua tukevissa sovelluksissa. 3D –maailmojen sovelluksien avulla voidaan vahvistaa positiivista ajattelua ja vähentää suoraan kansanterveydellisiä haittoja, joita syntyy masennuksesta ja mielenterveyden ongelmista. Myös aggressioiden kääntämistä rakentavaan toimintaan voidaan toteuttaa 3D –sovelluksilla. Monenlaista valmentautumisapua voi saada 3D –maailmoista, opastusta parin löytämiseen, tai minkä tahansa harrastuslajin opetusta.

3D- ja virtuaalimaailmoissa varjopuolena on etenkin vieraantumisen, riippuvuuden ja reaalimaailman sääntöjen ja moraalikäsitysten rappion vaara. Yksilökeskeiset viihdesovellukset johtavat helposti sosiaalisesta reaalimaailmasta omiin ”yksinäisiin” maailmoihinsa eristyviin ihmisiin. Etenkin lasten kohdalla 3D –sovellukset eivät voi korvata aidon aikuisen läsnäoloa. Myöskin taju fyysisesti aidon ja 3D –maailman olentojen välillä voi hämärtyä. Terveysriskiksi voi muodostua liiallinen diginojatuolimatkailu, mikäli oma fyysinen liikunta vähenee radikaalisti. Reaalimatkailubisnes voi myös kärsiä, mikäli 3D –matkailu syrjäyttää sitä. 3D –maailmojen potentiaalin kasvaessa nähtiin riskinä myös se, että suorituspaineet voivat entisestään kasvaa. Yhteiskunnan järjestyskin saattaa murentua.

3D- ja virtuaalimaailmojen suurimmat mahdollisuudet liittyvät kuitenkin siihen, että ne auttavat ylittämään tehokkaasti olemassaolomme rajoitteita. Ne lisäävät todellisuuteemme uusia kerrostumia. Ne jäljittelevät – tai pikemminkin luovat –todellisuutta uskottavasti, mutta eivät ole siitä millään tavalla riippuvaisia: paitsi että ne toimivat monipuolisina käytännön apuvälineinä ja niiden avulla periaatteessa minkä tahansa kuvitelman toteuttaminen on mahdollista. Tässä mielessä ne toteuttavat teknologian perusfunktiota kykyjemme voimistajana aivan uudella tavalla. Ei tarvitse paljon rasittaa mielikuvitustaan nähdäkseen, mitä lisäarvoa 3D –maailmat avaavat. Noihin maailmoihin on vielä tosin muutamia digipeninkulmia matkaa.

kirjoittajana professori Sirkka Heinonen
Turun yliopisto, Tulevaisuuden tutkimuskeskus

VIDICO, Luova Tulevaisuustila -osahanke

Osallistaa, osallistua ja mahdollistaa –verkkodemokratiaa kaupungeissa ja kunnissa

2011-04-13T12:40:00.006+03:00

Tietokoneiden ja internet-littymien yleistyminen kaikissa demografisissa ryhmissä on omiaan lisäämään verkkopohjaisen vaikuttamisen muotoja Suomalaisissa kunnissa ja kaupungeissa. Kunnat ja kaupungit ovat suomessa velvoitettuja kuulemaan kuntalaisia päätösprosesseissaan, mutta tekemällä valmistelevaa työtä yhdessä kuntalaisten kanssa päästään parhaimmillaan pelkästä kuulemisesta aitoon vaikuttamiseen ja yhteistyöhön.

Hämeenlinnan kaupunki on mukana VIDICO (Visible Digital Competence) hankeessa, jonka avulla osaaminen tehdään näkyväksi digitaalisilla sisällöillä. VIDICO-hankeen avulla luodaan konkreettisia toimintamalleja, menetelmiä ja tuotteita osaamisen saamiseksi aikaisempaa tehokkaampaan ja hyödyllisempään käyttöön. Hämeenlinnan kaupungin tavoitteena on luoda aito vaikuttamisen ja osallisuuden prosessi. Tarkoituksena on tuoda asiakaslähtöisyys palvelukehitykseen ja saada vaikuttavuutta jo ennen kuin asiat ovat päätöksentekovaiheessa. Mutta on kyse silloin osallistamisesta, osallistumisesta vai mahdollistamisesta?

Kielitoimiston määritelmän mukaan osallistuminen tarkoittaa “ottaa osaa olla mukana jossakin” ja osallistaminen puolestaan tarkoittaa “tehdä osalliseksi – aktivoida”. Kuntatiedon keskuksen sivuilta löytyvät seuraavat määritelmät:

”Osallisuus on periaate, jonka mukaan kuntalaisella on voitava olla mahdollisuus sekä saada tietoa päätöksenteosta että päästä vaikuttamaan siihen. Osallisuus on liittymistä, jossa osallistuja tulee osaksi ryhmää tai toimintoa. Osallistuminen tapahtuu alhaalta, ruohonjuurelta ylöspäin, se on mahdollisuuksien hyödyntämistä eri tavoin.”

”Osallistaminen on osallisuuden rinnakkaismuoto, osallistumismahdollisuuksien tarjoamista kuntalaisille. Osallistaminen on ylhäältä alaspäin, hallinnosta kuntalaisille päin tapahtuvaa toimintaa.”

Kansalaisfoorumin sivuilla puolestaan sanotaan:

”Osallisuus voidaan tulkita kahdella erilaisella tavalla. Sillä voidaan tarkoittaa kuulumisen, mukanaolon tunnetta. Ihminen kokee olevansa osallinen omassa yhteisössään ja suomalaisessa yhteiskunnassa, kun hän tekee työtä, harrastaa, osallistuu ja vaikuttaa. … Toisen tulkinnan mukaan osallisuus on omakohtaisesta sitoutumisesta nousevaa vaikuttamista ja vastuun kantamista.”

Mahdollistamista, osallistamista ja osallistumista on pohtinut Antti Poikola Hämeenlinnan kaupungille tehdyssä ”Vekkodemokratia kaupungeissa” selvityksessä. Selvitys koostuu taustateoriaa käsittelevistä artikkeleista, lyhyistä esimerkeistä eri palveluista ja toimintamalleista. Kaikki artikkelit on alunperin julkaistu Nettiajan kansalaisyhteiskunnan verkoston blogissa www.mahdollista.fi. Selvityksessä on esitelty kattavasti suomalaisten kaupunkien verkkodemokratian muotoja. Kannattaa ehdottomasti tutustua mahdollista.fi-blogiin ja verkostoon.

Lisätietoja:

www.mahdollista.fi

http://www.mahdollista.fi/2011/02/03/verkkodemokratia-kaupungeissa/

kirjoittajana Piia Liikka
projektipäällikkö, VIDICO-hanke
Hämeenlinnan kaupungin palveluprosessien sähköistäminen -osahanke

Konkari ja märkäkorva yhteistyössä

2010-12-17T15:05:00.001+02:00

Innovaatioareenan esitysten jälkeen, ennen työpajaosuutta käytiin hyvää keskustelua aiheista jotka esitykset herättivät yleisössä. Puhuin omassa esityksessäni mikroyrityksen markkinoinnista ja sosiaalisen median hyödyntämisestä. Esitys löytyy SlideSharesta

(http://www.slideshare.net/marsyk/innoareena-12112010-promener).

Yleisökommenteissa nousi esiin ikääntyneiden pärjääminen nykyisessä sähköistyneessä maailmassa ja sosiaalisen median tarjoaman palvelujen runsaudensarvessa. Pelko yli viisikymppisten syrjäytymisestä on ihan aiheellinen, eikä sitä mielestäni pidä hyväksyä. Nuorempi työsukupolvi kasvaa digitaalisen palveluiden natiivikäyttäjiksi, ja heille sosiaalinen media ja sen toimintatavat ovat itsestäänselvyys mistä ei tarvitse puhua, saati opiskella asiaa.

Vanhemmalla sukupolvella on kuitenkin hyvin paljon arvokasta tietoa ja osaamista, minkä täytyy siirtyä nuoremmille jatkajille. Digitaalisten työkalujen hyödyntäminen sekä molemminpuolinen tiedonjako onkin tässä avainasemassa.

Nyt täytyisi alkaa työpaikoilla luoda, luontevuuden puitteissa, eri-ikäisten työporukoita. Muistan omasta nuoruudestani kesätyöt sokeritehtaalla, miten mukava "vanhojen" ukkojen turinoita oli kuunnella, ja se kokemuksen tuoma varmuus suorastaan huimasi, kun itse oli ihan pihalla kaikesta. Konkari antoi turvan lisäksi myös valtaisan määrän tietoa ja sen myötä itseluottamusta, minkä turvin seuraavana kesänä naureskelimme jo kimpassa kirkasotsaiselle koulusta valmistuneelle insinööriparalle, joka joutui kylmiltään puun ja kuoren väliin: esimiestehtäviin ilman adaptoitumista yhteisöön.

Ilman aktivointia yritysten on kuitenkin vaikea päästä alkuun mentoroinnissa tai miksi sitä nyt olisi fiksua kutsua. VIDICO -hankkeen puitteissa onkin mielestäni hyvä viedä hiljaisen tiedon siirron asioita eteenpäin ohjatusti. Hiljainen tieto siirtyy tietysti myös toisin päin. Siinä missä konkari opettaa märkäkorvan työyhteisön taituriksi, voi nuorempi sukupolvi opettaa syrjäytymisuhan alle joutuneelle vaikkapa sosiaalisen median salat.

kirjoittajana Marko Sykkö Promener Oy
Marko Sykkö toimii hiljaisen tiedon konsulttina VIDICO - Osaaminen näkyväksi digitaalisilla sisällöillä (Visible Digital Competence) -hankkeessa. Osana hanketta toteutettiin Innovaatioareenatilaisuus Hämeenlinnassa 12.11.2010, jonka teemana oli hiljainen tieto sekä sosiaaliset mediat.

Innovaatioareenassa digisovelluksista pohdittua

2010-12-14T15:57:00.002+02:00

Hiljaisen tiedon innovaatioareena on nyt takana ja on aika pysähtyä hetkeksi miettimään tapahtuman antia. Itse olin kertomassa digityökalujen pk-yrityksille tarjoamista mahdollisuuksista. Digityökaluilla tarkoitan erilaisia verkkopalveluita ja sovelluksia joita yritys voi hyödyntää prosessien ja toiminnan tehostamiseen. Esimerkiksi myynnin ja projektien hallintaan löytyy helppokäyttöisiä ja edullisia palveluita.

Yleisen tietoiskun jälkeen tutustuimme pienemmällä porukalla aiheeseen paremmin työpajaosiossa ja keskustelimme sopivien työkalujen valitsemisesta. Seuraavassa joitain keskusteluissa esiin nousseita teemoja.

Yleisökommentin mukaan suomalainen yrittäjä on yleensä keski-ikäinen mies (Tilastokeskuksen tilasto aiheesta -http://www.stat.fi/tup/tietoaika/tilaajat/ta_11_03_ikaant_yrit.html ) eikä hänellä ole hirveästi tietoa tietotekniikan tarjoamista uusista mahdollisuuksista. Siksi uskonkin että "kansanvalistustyölle" eli uusista mahdollisuuksista kertomiselle on tarvetta lähivuosina enemmänkin. Haaste voi kuitenkin olla saada yrittäjät kiinnostumaan aiheesta joka on heille lähinnä epämääräinen ja pelottava. Nuoremmat työntekijät ja tulevat sukupolvenvaihdokset toivottavasti kuitenkin vauhdittavat kehitystä haastamalla yritysten johtoa tietotekniikan hyödyntämiseksi.

Hiljaisen tiedon siirtoon ja tallentamiseen panostamalla yritys voi vähentää riskejään poikkeustilanteiden varalta. Jos yrityksen avainhenkilö esimerkiksi sairastuu äkillisesti tai lähtee yrityksestä on yrityksen toiminnan jatkuvuudelle hyvin arvokasta jos tieto on verkkotyökaluissa ja koko firman käytössä eikä haudattuna kyseisen henkilön sähköpostilaatikkoon. Sähköposti on valitettavasti tiedon hautausmaa, josta siirtymällä sopiviin verkkotyökaluihin voi helpottaa sähköpostiähkyä sekä tehostaa yhteistyötä ja tiedon kulkua. Oikeilla työkaluilla ja toimintatavoilla hiljainen tieto tallentuu ja jalostuu normaalin työnteon sivutuotteena ja tärkeä tieto jää talteen yrityksen sisälle.

Työpajoissa pohdimme digityökalujen valintaa - siinä mietityttivät tietoturva, pitkälle tähtäävien valintojen tekeminen, työkaluun sitoutuminen sekä palvelujen luotettavuus. Oikeasti korkeaa tietoturvaa tarvitseville yrityksille amerikkalaisten yritysten verkossa tarjoamat palvelut ovatkin varmasti riski. Kysymys lähinnä onkin millaiset vaatimukset normaalilla yrityksellä pitäisi olla ja mille tasolle riskit asettuvat hyötyihin nähden? Itse ylläpidettyjen järjestelmien turvallisuus voi myös oikeasti olla heikompi kuin yritys kuvittelee, varsinkin jos yritys ei itse toimi IT-alalla. Tietoturvariskejä voi vähentää myös valitsemalla suomalaisen palveluntarjoajan, mutta silloin palvelutarjonta pienenee merkittävästi.

Yrittäjät haluaisivat tehdä hyviä ja pitkälle kantavia päätöksiä. Joku kertoi yrittäjästä joka oli uusinut kotisivunsa vuosi sitten ja nyt uudistus joudutaan tekemään uudestaan koska käytetty työkalu on poistumassa markkinoilta. Toinen esimerkki on Drop.io -palvelun katoaminen Facebookin ostettua yritys (uutinen englanniksi - http://techcrunch.com/2010/10/29/facebook-acquires-drop-io-nabs-sam-lessin/ ). Käyttäjille on annettu kaksi kuukautta aikaa siirtää tietonsa pois ennen palvelun alasajoa.

Valitettavasti IT-maailman kehitystahti on perinteisiä liiketoiminta-alueita paljon nopeampi joten palvelut kehittyvät jatkuvasti mutta osa niistä myös katoaa markkinoilta. Hyödynnettävää palvelua valittaessa kannattaakin selvittää paljonko palvelulla on käyttäjiä ja vaikuttaako yrityksen bisnesmalli kannattavalta. Nyrkkisääntönä olen itse pitänyt valita suosittuja palveluita jotta riski palvelun katoamisesta pienenisi.

Kannattaa myös selvittää saako työkalusta tuotua omat tietonsa ulos jotta käytettävän palvelun vaihtaminen olisi mahdollista. Lisäksi ennen lopullista valintaa kannattaa kokeilla palvelua koekäytössä jotta sopivuus omiin tarpeisiin ja järjestelmän todellinen käytettävyys selviävät.

Digityökaluilla pk-yritys voi säästää rahaa, tehostaa toimintaansa ja tallentaa hiljaista tietoa eli ne tarjoavat uusia mahdollisuuksia toiminnan kehittämiseen. Jos aihe kiinnostaa, kannattaa tutustua Innovaatioareenassa pitämääni esitykseen joka on jaossa SlideShare-palvelussa (esitys -http://www.slideshare.net/DigiHame/innovaa).´http:/www.slideshare.net/DigiHame/innovaa )

kirjoittajana Harri Lakkala Intosome

Harri Lakkala toimii hiljaisen tiedon konsulttina VIDICO - Osaaminen näkyväksi digitaalisilla sisällöillä (Visible Digital Competence) -hankkeessa. Osana hanketta toteutettiin Innovaatioareenatilaisuus Hämeenlinnassa 12.11.2010, jonka teemana oli hiljainen tieto sekä sosiaaliset mediat.

Hiljainen tieto puhutti

2010-11-24T15:22:00.006+02:00

Työpajasta haettiin vinkkejä hiljaisen tiedon siirtämiseen

Innovaatioareena keräsi hiljaisesta tiedosta ja digitaalisista työkaluista kiinnostuneita organisaatioiden edustajia Hämeenlinnan Verkatehtaalle. Oma roolini koostui hiljaisen tiedon siirtämisen puheenvuorosta sekä työpajasta, jossa aihetta käsiteltiin syvällisemmin.

Työpajassa pohdittiin haasteita liittyen hiljaisen tiedon siirtämiseen sekä ratkaisuja esille tulleisiin haasteisiin. Esitykseeni voi tutustua SlideSharessa: http://www.slideshare.net/DigiHame/innovaatioareena-satu-luoma.

Osallistujat olivat hyvin kiinnostuneita teemasta, ja olivat tulleet tapahtumaan hankkimaan lisää tietoa ja ideoita käytännön toteuttamiseen. Yleisesti ottaen aihetta pidettiin haastavana. Näin varmasti onkin, koska ratkaisu ei ole yksinään esimerkiksi uuden tietojärjestelmän käyttöönotto tai yksittäisen osaamiskartoituksen laatiminen. Haasteena on myös se, että kaikkea hiljaista tietoa ei voida saada talteen eikä sen pitäisi olla tavoitteenakaan. Lisäksi hiljainen tieto on hyvin henkilökohtaista tietoa, joten siirtämistä ei voida pakottaa - motivaatio ja halu jakamiseen on lähdettävä ihmisestä itsestään. Kuitenkin on olemassa menetelmiä ja työkaluja digitaalisia ja ei-digitaalisia, jotka helpottavat hiljaisen tiedon siirtämistä.

Tässä vaiheessa on hyvä huomauttaa, että hiljaisen tiedon siirtäminen ei tarkoita samanlaista siirtämistä kuin esimerkiksi tavaran siirtäminen ihmiseltä toiselle. Hiljaiseen tietoon liittyy monimuotoisempia kuvioita, kuten vuorovaikutusta ihmisten välillä sekä sanallisen ja sanattoman viestinnän tulkintaa. Henkilökohtaisuuden vuoksi ihminen tulee paljastaneeksi aina itsestään jotain pientä jakaessaan hiljaista tietoaan. Näin ei käy tallennettaessa käsitteellistä tietoa - faktaa - esimerkiksi asiakastietojärjestelmään.

Työpajassa pohdittiin edellä kuvattuja haasteita ja löydettiin ongelmiin ratkaisuja tai ainakin ehdotuksia ratkaisuiksi. Keskeisimpänä toimenpiteenä pidettiin sitä, että ihmisten pitäisi tavata toisiaan enemmän. Se, mitä tapaamisella tarkoitetaan, jäi avoimeksi ja oli vilkkaasti keskusteltu aihe. Tapaaminen voi olla lyhyt, esimerkiksi kahvitauko, tai pidempi tapaaminen parin tunnin palaverissa. Tällöin kuitenkin pitäisi muistaa tarpeeksi löyhä aikataulu ja asialista, jotta jää tilaa hiljaisen tiedon siirtymiselle ja vapaalle kommunikoinnille.

Mielipiteitä jakoivat tapaaminen verkon avulla sekä digitaalisien työkalujen käyttö kommunikoinnissa. Osa oli sitä mieltä, että nämä eivät ole oikeanlaisia välineitä hiljaisen tiedon siirtämisen mahdollistamiseen, koska vaaditaan samassa fyysisessä paikassa olemista.

Toiset kokivat tällaiset työkalut hyvinkin hyödyllisiksi. Tässä oli nähtävissä ajatusmaailmoissa sukupolvien välisiä eroja. Yhdessä kuitenkin todettiin, että esim. videoneuvottelu ei vastaa täysin fyysistä tapaamista, mutta on hyvä väline tiettyihin tilanteisiin. Samaa mieltä oltiin myös siitä, että tapaamisten tulisi olla väljiä, jotta vapaamuotoiselle kanssakäymiselle jäisi tilaa.

Teeman parissa näyttäisi riittävän työsarkaa, koska aihe kiinnostaa monia, mutta osaamista ja tietoa puuttuu. Vajailla tiedoilla ja taidoilla on vaikea lähteä pohtimaan, mitä asioita organisaatiossa pitäisi tehdä, jotta saataisiin haluttuja tuloksia aikaan. Hiljainen tieto on monessa mukana, joten tavoitteet tulee asettaa organisaation tarpeiden ja tavoitteiden mukaan. Onnistuessaan hiljaisen tiedon ja osaamisen siirtämisellä voidaan muun muassa kehittää asiakaspalvelua, parantaa perehdyttämistä uuteen tehtävään tai hyödyntää kokeneempien työntekijöiden osaamista entistä paremmin.

kirjoittana Satu Luoma, Nurtsi Consulting

Hiljaisen tiedon innovaatioareenan antia

2010-11-22T14:02:00.005+02:00

VIDICO-hankkeen järjestämään Hiljaisen tiedon innovaatioareenaan Hämeenlinnan Verkatehtaalle perjantaina 12.11.2010 oli ilmoittautunut noin 50 kiinnostunutta miettimään tapoja tunnistaa ja hyödyntää yrityksissä olevaa hiljaista tietoa digitaalisin menetelmin. Joukko oli hyvin erilaisista lähtökohdista, mikä rikastutti mukavasti keskustelevia työpajoja.

Innovaatioareenoiden kautta etsitään uusia innovaatioita ja liiketoimintamahdollisuuksia. VIDICOn pk-yrityksille suunnatussa osakokonaisuudessa tarkoitus on löytää ratkaisuja hiljaisen tiedon tallentamiseen pk-yrityksissä ja kehittää hiljaisen tiedon tallentamiseen valmennusohjelma.

Toimivia työkaluja

Hiljaisen tiedon tallentamiseen ja käsittelyyn on jo olemassa erilaisia toimivia työkaluja. Osaan näistä työkaluja päästiin tutustumaan ja testailemaan hiljaisen tiedon innovaatioareenassa. Tilaisuudessa kiinnitettiin myös huomiota uusien toimintamallien vaikutukseen organisaatiossa. Joukkoälyn voimalla osallistujat pohtivat mitä esteitä on hiljaisen tiedon tallentamiselle sekä ratkaisuja miten esteet voitaisiin ratkaista.

Hiljaisen tiedon innovaatioareenan tarkoituksena oli tiedon jakamisen lisäksi etsiä pilottiyrityksiä VIDICO -hankkeeseen. Mukaan lähtevät pk-yritykset saavat apua hiljaisen tiedon digitalisointiin. Hiljaisen tiedon tallentaminen on tärkeää yrityksen toiminnan turvaamiseksi muutostilanteissa. Muutostilanne yrityksessä voi olla esimerkiksi avainhenkilön poistuminen yrityksen palveluksesta.

Vanhojen ja nuorten erilainen työtapa

Erilaiset muutokset luovat tilanteita, joissa organisaatiot joutuvat etsimään uusia toimintatapoja. Uusien työtapojen digitalisoinnissa tavoitteena on työssä oppimisen integroituminen työntekoon eikä niinkään erillisiin oppimisympäristöihin tai oppimistapahtumiin. Keskusteluissa muodostettiin näkemystä kuinka tätä uutta työtapaa ja digitalisointia voisi hyödyntää. Tavoitteena on tuoda oppivan organisaation elementtejä tietoisuuteen ja käytäntöön.

On havaittu, että työn tekemisen kulttuuri on muuttunut ja sukupolvilla on hyvin erityyppinen näkemys työnteosta. Vanhemmalla sukupolvella on käsitys hyvin suuri luottamus prosesseihin ja järjestettyyn tietoon. Ongelmanratkaisu on usein hidasta, mutta rutiineissa voidaan nojata vahvasti prosessikuvaukseen. Nuoremmassa sukupolvessa on enemmän niitä, jotka hyödyntävät kompleksista ja verkottunutta työtapaa, joka ratkaisee ongelmia ketterästi. Toisaalta kaoottisempi työtapa rasittaa rutiinityön suorittamista.

Vanhemman ja uudemman työtavan ihmisten tulisi kuitenkin usein pystyä toimimaan samassa organisaatiossa. VIDICO hiljainen tieto osakokonaisuus tarjoaa apua osaamisen hyödyntämiseksi erityyppisille työskentelytavoille pk-yrityksessä ja kertomalla minkälaisia teknisiä ratkaisuja tietämyksen välittämiseen löytyy.

kirjoittajana Virpi Messman

Virpi Messman toimii projektipäällikkönä VIDICO-hankkeen Hiljainen tieto yrityksissä -osaprojektissa.

Tieto on tärkein tuotannon tekijä

2010-10-29T09:09:00.013+03:00

Tein pitkästä aikaa viime viikonloppuna pilkkeitä. Moottorisaha ei vain tuntunut purevan kesän kuivuneisiin leppäpölleihin. Ei tullut lastua, pelkkää hienoa purua. Teräketju oli onnettoman tylsä. Teräketjuviila oli tallella mutta olin unohtanut teroittamisen periaatteet. Onneksi on Internet, jonka uumenista löytyi ohjeet terähampaiden viilaamiseen ja ohjainhampaiden oikean korkeuden mittaamiseen. Ongelmasta olisi selvitty uuden, terävän teräketjun ostamisella mutta sama ongelma olisi toistunut ennen pitkää terän tylsyessä. Moottorisahan peruskäyttötaitojen lisäksi olennaiseksi pilkkeiden tekoa edistäväksi tuotannon tekijäksi osoittautui tieto siitä, miten teroittaminen tehdään. Pöllien sahaaminen klapimittaan tulee huomattavasti halvemmaksi jos teroittaminen sujuu eikä tarvitse jokaisen puun kuoreen piiloutuneen kivenmurun jälkeen ostaa uutta teräketjua.

Erinomaisellakaan työkalulla ei tee mitään ilman tietoa siitä, miten sitä käytetään. Tämä perusperiaate pätee yksinkertaisista perustyökaluista tietotekniikan kautta aina teollisuuden monimutkaisiin prosesseihin asti. Hiljainen tieto yrityksissä on sitä jokapäiväistä rutiinia, millä hommat saadaan toimimaan esimerkiksi toimintatapoja, joiden perusteet ja usein hidas ja kallis oppimisprosessi on jo saatettu unohtaa. Tämä tieto on tärkeää kahdesta syystä. Ensiksikin jos tieto on vain yhden tai harvojen työntekijöiden hallussa, näiden sairastuminen, siirtyminen muualle tai eläköityminen vaikeuttaa toimintaa. Pahimmillaan ratkaisut joudutaan etsimään kokonaan uudestaan. Toiseksi muuttuvissa olosuhteissa on usein tarpeen muuttaa toimintatapoja. Jos vakiintuneiden toimintatapojen perusteita ei muisteta tai tiedosteta, uusien ratkaisujen etsiminen ongelmiin vaikeutuu kun ei tiedetä uskaltaako vanhoihin, aiemmin hyviksi havaittuihin toimintatapoihin kajota. Ne saattavat olla edelleenkin hyviä - toisaalta niiden perustelut eivät enää välttämättä päde muuttuneessa tilanteessa. Taaskin olennainen tekijä on tieto.

Ongelma on kaikille tuttu eikä se ole helposti ratkaistavissa. Kuulemme jatkuvasti hirtehisiä kertomuksia siitä, miten yritysten organisaatiouudistuksissa tehdään käsittämättömiä kömmähdyksiä tai julkisen sektorin hallinnonuudistuksissa keksitään alati pyörää uudestaan. Tämän lajityypin tarinoille on tyypillistä se, että uudistuksia tekevät "herrat" ovat vailla käsitystä siitä, mitä käytännön suorittavalla tasolla tehdään ja miksi.

Väitetään, että pakko on paras motivaattori. Ihmiseen uskovana optimistina näen kuitenkin toivon kipinän. Jos suuntaamme huomiomme siihen, miten suuri merkitys organisaatiossa olevalla tiedolla on toiminnan ja tuottavuuden kannalta, olemme jo pitkällä. 12.11. järjestettävä Innovaatioareena tarjoaa työkaluja niille, jotka haluavat ottaa tämän haasteen vastaan. Tervetuloa mukaan ammentamaan ideoita tiedon esiin kaivamiseen!

kirjoittajana Elias Aarnio

tietoyhteiskunta-asiantuntija, VTM

Hämeenlinnan Verkatehtaalla 12.11.2010 järjestettävästä maksuttomasta pk-yrityksille ja muille toimijoille suunnatusta innovaatioareenasta löydät lisätietoja VIDICO-hankkeen nettisivuilta www.vidico.fi

Hiljainen tieto on valtaa

2010-10-26T12:22:00.005+03:00

Digityökalut avuksi hiljaisen tiedon hallintaan yrityksissä

Osaamisesta, kokemuksesta, hiljaisesta tiedosta on keskustelu pitkään ja niiden tärkeys yrityksen kilpailutekijöinä on tunnistettu – ainakin paperilla. Käytännössä esiintyy kuitenkin ongelmia, koska kokemus ja hiljainen tieto ovat abstrakteja asioita ja vahvasti sidoksissa ihmiseen ja hänen persoonaansa. Hiljaisella tiedolla tarkoitetaan tietoja ja taitoja, joita ihmisen on hankala tuoda esiin esimerkiksi kirjoittamalla tai puhumalla. Usein hiljainen tieto liittyy taitoihin, osaamiseen, kokemukseen tai uskomuksiin. Sen siirtäminen ihmiseltä toiselle ei tapahdu muistioita kirjoittamalla eikä oppikirjoja lukemalla. Myös yrityksissä usein käytössä olevien hierarkkisten ja lomakepohjaisten tietojärjestelmien hyödyntäminen on harvoin avuksi. Suurten ikäluokkien siirtyessä vähitellen pois työelämästä yritykset huomaavat suuren osaamispääoman siirtyvän samalla pois yrityksen käytöstä. Samalla herätään siihen, kuinka riippuvaisia yritykset ovat yksittäisten ihmisten osaamisesta, tiedosta ja kokemuksesta. Uusi työntekijä ei tunne asiakkaita yhtä hyvin kuin 30 vuotta asiakkaiden kanssa toiminut eläkeikää hipova aluepäällikkö.

2000-luvulla elettiin suurta tietämyksenhallinnan (englanniksi knowledge management) buumia, jolloin suuremmat yritykset sijoittivat mammuttimaisiin tietämyksenhallintajärjestelmiin. Pienemmillä yrityksillä vastaavat järjestelmät ja yleisemmin koko tietämyksenhallinta saattoi tarkoittaa tietokantaa, yhteistä verkkolevyä tai tiedostonhallintajärjestelmää. Näiden tarkoituksena oli vastata alati kasvavan tiedon määrän ongelmaan sekä hallita henkilöstön osaamisia erilaisten karttojen avulla. Työkalut eivät ole kuitenkaan ratkaisseet sitä, miten osaamista, kokemusta ja hiljaista tietoa voidaan levittää ihmiseltä toiselle. Jos intuition voisi kirjoittaa tekstidokumentiksi, eikö se olisi jo tehty? Entä miten asiakastietojärjestelmän vakiomuotoisiin kenttiin voisi kuvata sen, että myyjällä on ”vain sellainen fiilis”, että asiakas on vaihtamassa kilpailevan yrityksen tuotteeseen?

Hiljaisen tiedon jakamiseen tarvitaan joustavampia, inhimillisempiä sekä keskustelevampia ratkaisuja. Hiljainen tieto siirtyy ihmisten välillä esimerkiksi vapaamuotoisissa keskusteluissa, joissa voi tehdä tarkennuksia, lisäkysymyksiä sekä täydentää vastapuolen sanomaa omalla näkökulmallaan. Lopputuloksen ohella tärkeää on myös matka: miten tulokseen on päästy. Se vaatii vuorovaikutusta osallistujien välillä. Toisaalta, yritykset evät useinkaan tyydy lisäämään vapaamuotoisia kokouksia tai inspiroivia kahvitiloja, vaan halutaan myös jotain, josta jää jälki yritykseen. Tietojärjestelmien haaste on se, että vuorovaikutus puuttuu niiden käyttämisessä kokonaan. Suurin vuorovaikutus tapahtuu käyttäjän ja ohjelmiston välillä – ei ihmisten. Keskustelun analogia tulisi siirtää myös niihin sähköisiin työkaluihin ja menetelmiin, joita halutaan käyttää osaamisen ja hiljaisen tiedon jakamisessa.

Uusilla välineillä uusia mahdollisuuksia

Vanhojen ja raskaiden tietojärjestelmien rinnalle on syntynyt aivan uudenlaisia työkaluja ja verkkopalveluita, joissa keskeisenä toimintaperiaatteena on sisällön tuottaminen yhdessä ja käytön avoimuus. Keskeneräisyys ja luonnoksenomaisuus ovat näitä työkaluja leimaavia asioita, mutta positiivisella tavalla. Toinen käyttäjä voi jatkaa siitä mihin edellinen on jäänyt, ja kolmas voi kommentoida tehtyjä muutoksia. Sisältöä ei omista yksin kukaan, vaan se on koko käyttäjäyhteisön omaisuutta. Hyvin tärkeä ilmiö on myös hierarkian puute: käyttäjät ovat tasavertaisia, ja kaikilla on oikeus tehdä muutoksia, lisäyksiä ja kommentteja. Näissä järjestelmissä sisältö rakentuu vaiheittain yksittäisten ihmisten panostusten avulla. Usein varsinaisen sisällön luomisen ohella käydään myös keskustelua jo tehdystä sisällöstä.

Pelkät työkalut ja tietojärjestelmät eivät ole hiljaisen tiedon siirtämisessä avaimia onneen, vaan koko organisaation tulee toimia avoimesti sekä tiedon jakamiseen kannustavasti. Luottamuksella sekä oikeanlaisella motivoinnilla on keskeinen rooli osaamisen ja hiljaisen tiedon hyödyntämisessä. Tiedon panttaaminen ei ole enää tie ylenemiseen ja omassa työssä kehittymiseen. Tiedon jakaminen avoimesti työyhteisön kesken on tänä päivänä osaajan merkki. Tämä haastaa myös johdon luottamaan henkilöstön osaamiseen sekä osallistumaan keskusteluun ja tiedon jakamiseen muun organisaation kanssa.

Päällikön osaamisen siirtämisen ongelma voisi ratketa esimerkiksi mestari-kisälli-järjestelyllä yhdistettynä yhteistyönä tuotettuun työnkuvaukseen ja perehdyttämismateriaaliin. Uusi työntekijä koulutetaan tehtävään niin, että hän pääsee seuraamaan kokeneemman henkilön työskentelyä. Samalla hän tekee huomioita ja muistiinpanoja, jotka tallennetaan perehdyttämismateriaaliin. Materiaalin ei tarvitse olla kokonaan tai ollenkaan tekstiä, vaan esimerkiksi kuvia, kaavioita, ääntä ja niin edelleen. Tärkeää on myös perehtyä päätöksenteon taustalla vaikuttaviin asioihin sekä kyseenalaistaa rakentavasti aikaisempia työskentelytapoja.

kirjoittana Satu Luoma, Nurtsi Consulting

Satu Luoma toimii hiljaisen tiedon konsulttina VIDICO - Osaaminen näkyväksi digitaalisilla sisällöillä (Visible Digital Competence) -hankkeessa. Osana hanketta toteutetaan Innovaatioareenatilaisuus Hämeenlinnassa 12.11.2010, jonka teemana on hiljainen tieto sekä sosiaaliset mediat. Hankkeeseen liittyy myös yrityspilotteja, jotka käsittelevät esimerkiksi älytekstiviestejä ja yrityswikejä. Ensimmäiset pilotit on saatu käyntiin ja tuloksia yrityksistä saadaan pian.

VIDICO - Osaaminen näkyväksi digitaalisilla sisällöillä (Visible Digital Competence)

2010-10-15T16:57:00.042+03:00

Syksyllä 2009 käynnistynyt VIDICO-hanke etenee neljällä osa-alueellaan suunnitelmien mukaan. Jokaisessa neljässä osahankkeessa ensimmäiset pilotit ovat käynnistyneet ja tuloksia alkaa olla nähtävissä. VIDICO - Osaaminen näkyväksi digitaalisilla sisällöillä (Visible Digital Competence) -hankkeen (A31003) avulla osaaminen tehdään näkyväksi digitaalisilla sisällöillä eteläisessä Suomessa.

VIDICO-hanke on Päijät-Hämeen liiton rahoittama EAKR-rahoitteinen ylimaakunnallinen teemahanke, jonka yhdessä toteuttavat vuosina 2009-2012 Teknologiakeskus Innopark Oy, HAAGA-HELIA ammattikorkeakoulun Porvoon yksikkö ja Turun yliopisto, Tulevaisuuden tutkimuskeskus. Teemahankkeen hallinnoijana toimii Teknologiakeskus Innopark Oy. Hanke on valmisteltu ja toteutetaan osana Digitaaliset sisällöt -osaamisklusteria.

Hämeenlinnassa pilotoidaan sähköisiä palveluja

Teknologiakeskus Innopark toteuttaa Hämeenlinnassa kahta osahanketta. Julkisen palvelun prosessi ja kypsyysmalli –osahankkeessa sähköistetään yhdessä Hämeenlinnan kaupungin kanssa palveluprosesseja. Syksyn ja talven aikana kartoitettiin kaupungin eri toimialojen palveluprosessien sähköistämistarpeita. Ensimmäiset pilotit saatiin käyntiin keväällä 2010.

Hiljainen tieto näkyväksi –osahankkeessa toteutetaan mobiiliteknologiaan pohjautuvaa hiljaisen tiedon ja osaamisen dokumentointitapoja pk-yrityksille. Yritysten pilotit käsittelevät esimerkiksi älytekstiviestejä ja yrityswikejä. Ensimmäiset pilotit on saatu käyntiin ja lisää pilottiyrityksiäkin on saatu mukaan hankkeeseen.

Second Life tutuksi Porvoossa ja Luovan tulevaisuustilan kokemuksia Helsingistä

HAAGA-HELIA ammattikorkeakoulun toteuttamassa Digital Campus –osahankkeessa edistetään luovuutta, oppimista ja innovatiivisuutta digitaalisen palvelukonseptin avulla tulevassa Porvoo Campuksessa. Yhteisissä digitaalisissa tiloissa yritykset ja oppilaitokset toimivat yhdessä. Keväällä ja kesällä 2010 on mm. työstetty Digital Campuksen sisältöä ja kokeiltu Second Life -coachausta.

Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen Luova TulevaisuusTila –osahankkeessa (CreaFore) tutkitaan ja testataan luovan tulevaisuustilan konseptia ja toteutetaan pilotit sosiaalisen median ja osaamisen digitalisoinnin työkalujen avulla. Ensimmäisten pilottien analysointien tulokset ovat käytettävissä kesän alussa. Lasipalatsin kirjaston pilotin jälkeen tulossa on pilotti Hämeenlinnassa yhteistyössä Innoparkin kanssa loppusyksystä 2010.

Innovaatioareenat osana kokonaisuutta

Osana VIDICO-hanketta toteutetaan Innovaatioareena-tilaisuuksia, joiden avulla hankkeen osaamista ja tuloksia halutaan jakaa hyödyntämään myös hankkeen ulkopuolisia toimijoita. Innovaatioareenoita toteutetaan osahankekohtaisista teemoista hankkeen aikana yhteensä 4-5 kappaletta. Ensimmäinen innovaatioareena toteutetaan 12.11.2010 Hämeenlinnan Verkatehtaalla. Tuolloin teemana on hiljainen tieto.

Lisätietoa VIDICO-hankkeesta ja sen järjestämistä tapahtumista löydät nettiosoitteesta http://www.vidico.fi/.